LAUKAT JA PIKARILILJAT

Fritillariat eli pikarililjat ovat joko korkeita ja näyttäviä 60-120 cm tai matalia kirjopikarililjoja jota ei edes ensin tahdo huomata. Ne ovat kuin sieniä, ensin näkee yhden ja sitten vasta huomaa muut. Kasvupaikkakin on erilainen. Korkeat lajikkeet tarvitsevat kyllä kasvukautena kosteutta, mutta talvimärkyyttä ne eivät siedä. Kirjopikarililja puolestaan vaatii jopa kostean kasvualustan. Kirjopikarililja eroaa myös siinä, että se leviää myös siemeninistä. Kaikilla kellot kukkivat hienosti alaspäin. Keisarinpikarilijat tekevän kruunun, persianpikarilija tähkän ja kirjopikarililjan kukka kaartuu omana vartena kohti maata. Ensiksi mainituilla sipuli ovat isot ja ne istutetaan n. 20 cm syvyyteen. Kirjopikarililjojen sipuleita myydään usein pieninä. Ne ovat kuitenkin ensimmäisiä, jotka kuivuvat huoneen lämmössä itämättömiksi. Sipulin täytyy olla vaalea ja 2,5-3,5 cm halkaisijaltaan. Ne istutetaan vähintään 20 kpl ryhminä. Keisarin- ja persianpikarililja puolestaan toimii jo yksinään tai muutaman ryhmänä. Molemmat tarvitsevat voimaa ja kalkitun maan. Pikarililjat ovat kestäviä ja komistuvat vain vuosien saatossa. Niiden kehutaan karkottavan myyriä, mutta omat kokemukset eivät tue tuota teoriaa. Fritillariat kukkivat sipulikauden keskivaiheilla yhdessä aikaisten tulppaanien ja keskimyöhäisten narsissien kanssa. KIRJOPIKARILILJA ON TULOSSA MYÖHEMMIN VALIKOIMIIN, jos vaan saan sitä isona sipulina

Jättilaukat ovat 60-150 cm korkeita ja tarvitsevat kuivahkon kasvupaikan ja voimakkaan maan. Sipulit tekevät sivusipuleita, jotka erotellaan 3-4 vuoden välein. Sivusipuli vaatii n. 3-4 v kukkiakseen. Kalkittu hiekansekainen maa on paras kasvualusta ja istutus syvyys on n. 15 cm. Jättilaukkaa voidaan käyttää yksittäiskasvuna tai muutaman sipulin ryhminä. Viehättävät siemenkodat muodostuvat kukinnan jälkeen ja pysyvät taventörröttäjinä kevääseen asti. Tosin siementen tuottaminen heikentää sipulinkasvua ja kukintaa. Ne ovat suhteellisen kestäviä, kunhan pitää maan kunnossa